Olikin blogihistoriani suurin osanottajamäärä tässä arvonnassa ja se on mukavaa, Kiitos teille blogiystävät :)
-
Arvonnan voittivat; Sukka o mu juttu!-blogin Mari ja Suden silmukat-blogin Sude.
Onnittelut, toivottavasti osaan valita teille mieleiset paketit :)
Laittakaa yhteystietojanne postiini sipinsilmukat (@) gmail.com , niin lähetän paketit pikimmiten teille!
---------
------
Kaarakan tuftaus-kurssilla tein muutaman työn.
Tämä ruusuryijy ei nyt ole oikein häävinen mutta tulipahan tehtyä..koko 42*55 cm
-
-
Tyttöselle tuftasin sängyn viereen varvasmaton. Tästä tykkään itsekin, voisi oikeestaan tehdä vastaavat matot myös itsellekin; toisen isännän, toisen omalle puolelleni sänkyä. On niin mukavan pehmeä ja paksu matto :)
Kokoa 45*58 cm
-
-
Tyttöselle sitä sattuu ja tapahtuu..ennen jouluahan kerroin että tyttö kompastui sählypelissä ja mursi nilkkansa, kipsi oli jalassa viisi viikkoa..nyt ehti jalka olla kipsistä vapaana neljä viikkoa ja taas sattui..nyt kaatui liukkaalla tiellä tullessaan sählypelistä pois...pitäneekö urheilu kieltää kokonaan...nyt on sitten jalka kipsissä taas viisi viikkoa! Murtui samasta paikasta, eli oliko se lopulta vielä parantunut kuntoon asti ollenkaan :(
Äidin sydäntä raastaa lapsen kärsimys..erityislapsen elämä kun ei ole muutoinkaan ruusuilla tanssimista..täytyy yrittää tsempata ja ilahduttaa häntä mennen tullen, että jaksaa taas nämä pitkät viikot.. ja isännältä leikattiin kaksi viikkoa sitten olkapää, kova juttu sekin, mutta hän sentään toipuu siitä jo hyvää vauhtia, että kyllä meillä nyt sattuu ja tapahtuu..ainut iloinen "terveysuutinen aikoihin oli tänään kun kävin hammaslääkärissä Eikä Löytynyt Yhtään Reikää :D
-
Sitten mun täytyy vielä kertoa eilisen Ystävänpäivän Suuri Yllätys minkä koin!
Puhelin soi illalla ja soittaja esitteli itsensä..en tuntenut, en älynnyt, että kuka tämä henkilö on. Hän puhutteli mua uudestaan ja nyt tyttönimellä ja kysyi enkö vieläkään muista..hetken haukoin henkeäni että hyvänen aika. Soittaja oli "kansakouluaikainen tyttöystäväni! Kävimme muutaman luokan yhdessä ollessamme 10- 12 vuotiaita! Oltiin Suuria Sydänystäviä-vannottiin ettei ikinä erota! Ero tuli kuitenkin kun 12 vuotiaana muutimme kauas kauas pois..sitten kirjoiteltiin ja ikävöitiin vuosikausia kunnes molempien elämä meni omia ratojaan...kerran hän ilmestyi yllättäen lomareissullaan ovemme taakse, yllättävä jälleen näkeminen oli riemuisa, molemmilla meillä silloin jo perhe, hänelläkin ihana kaksi vuotias tyttö...nyt tuosta viimeisestäkin näkemisestä on kulunut 20 vuotta ja yhtäkkiä tulee soitto, että hän on ajatellut mua usein, ja niin minäkin olen häntä monasti muistellut, sillä juuri tämä ystäväni antoi minulle silloin lapsena tämän Sipi-nimen jota olen kuljettanut mukanani kaikki nämä vuodet, ja siitäkö hän oli myös yllättynyt ja mielissään. Juteltiin pitkään ja ihmeellistä että siinä puhellessa kaikki nuo välissä olleet vuodet katosivat, se oli aivan uskomaton tunne :)
Ihana, yllättävä Ystävänpäivä! Mutta niinhän se on että Hyvää Ystävää ihminen ei unohda ikinä!
