lauantai 31. heinäkuuta 2010

Olipa ihana loma

Vauhtia lomalle lähtöön otimme ensin Seinäjoen Vauhtiajoista, siellä sitä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita.


Lomalle lähtiessä nappasin auton ikkunasta kuvan kaatuneesta rekasta jonka takia matkamme hetkeksi pysähtyi..liekkö käynyt vauhtiajoissa tämäkin ;)


Matkamme Seinäjoki - Lappeenranta - Kouvola - Kuopio - Seinäjoki.
Lomailmat olivat koko ajan kuumat, 32-35' niitä villasukkia ei siis vielä tällä lomalla tarvinnut ottaa käyttöön..tosin yksi ilta kun vielä lähdimme kauppaan isäntä sanoi että onpa ilma huomattavasti viilentynyt päivästä..katsoimme kaupan katolla olleeseen mittariin ja se näytti 29' joten olipa viileetä :D


Kuvassa Lappeenrannassa nähty hieno kukkaistutuksin tehty vaakuna.. ja helteessä palanut nurmikko.
Kuopiossa olimme yhden yön teltassa, muutoin yövyttiin mökeissä, mikä oli näillä helteillä telttaa viileämpi paikka nukkua..
meillä kun isäntä hoksas kotoa lähtiessä ottaa autoon mukaan pöytätuulettimemme, se olikin mahtava juttu kun mökissä saatiin sen avulla sitten vähän viilennystä :)


Nopsaan kului reissuviikko ja ihanaa oli lomailla näin historiallisen kuumissa olosuhteissa :)
Myrsky oli kulkenut samaa matkareittiä kuin mekin kotiinpäin ajellessamme, auton ikkunasta nappasin kuvia vaan eipä ne vauhdissa oikein häävisiä tulleet joten tässä vain muutama lähes kaatunut puu näkyvissä. Monessa paikassa oli isoja aukkoja metsissä kun kaikki puut olivat juuret pystyssä maassa, oli aika järkyttävän näköistä.


Loma sujui tosissaan hyvin, ei edes nahka palanut vaikka niin kuuma lomaviikko olikin. Ainoa tympeä tapaus oli kun kotimatkalla pysähdyimme huoltoasemalle tankkaamaan ja syömään. Siellä sattui näin; kävin vessassa ja pois tullessani astuin wc.n ovesta ulos, olin juuri puolessa välissä tuloillansa oviaukossa kun sellanen "isohameinen nainen ryntäsi samaan oviaukkoon ja survoi itsensä väkisin siitä sisälle. Minä jäin puristuksiin oviaukkoon ja sain niin kipeääkin ja kirota rämähytin ääneen. Lähdin siitä sitten kävelemään ruokapaikkaan niin samantien "isohameinen ryntäsikin perääni ja huusi vihaisesti että Onko rouvalla jotain ongelmaa..sanoin että näit kyllä että olin oviaukossa ja silti änkesit siihen yhtäaikaa ja sain kipeää..isohameinen tuhahti vihaisena ja sanoi vielä että Haluatkos kuule päästä hengestäs! Hyvä luoja että mun sydän löi lujaa kun lähdin tilanteesta pois..en tohtinut edes isännälle asiasta sanoa ennenkuin olimme taas turvallisesti autossa ja jo menossa..olisihan siihen tietysti pitänyt heti soittaa poliisit kun noin tyhmästä asiasta aletaan ihmisen henkeä uhkaamaan..kammottava tapaus!

Loppuun sitten käsityö jonka valmiiksi saattaminen on kestänyt aika älyttömän kauan.

Kaarakassa aloitettiin keväällä opettelemaan kirjovirkkausta ja siellä saimme kirjovirkatun laukun mallin jonka sitten tein. Kirjovirkkaus on ihan helppoa mutta hidasta kun pitää kahta lankaa kuljettaa kokoajan työn mukana, jälki on kyllä hienoa kun mukana kulkeva lanka jää aina kiinteiden silmukoiden alle eikä näin ollen näy työssä missään vaiheessa lankajuoksuina.

Ompelin laukkuun vuorin paksusta kankaasta ja vuoriosan pohjaan ompelin tukikankaan, että pysyisi paremmin mallissaan.

Ympyröiden halkaisija on 27 cm ja ympyröiden väliin virkkasin 5 cm levyisen kaitaleen, eli aika tilava laukku tuli. Kaitaleessa on myös vetoketju joten tavaratkin pysyy thyvin sisällä.

Lankana tässä on Esiton virkkauslanka, väreinä ruskea ja tuhkan harmaa joka kuitenkin laukussa taittaa värinsä hassusti siniseen..no, farkkujen kanssa toimii varmaan aika hyvin :)

8 kommenttia:

malli45 kirjoitti...

Olipa kammottava kaalee!
Jos se ei huomannut sua, kun et ole suuruudella pilattu! Pah!
Hieno tuli laukustasi; omani on edelleen samassa pisteessä kuin Kaarakasta kotiutuessa, mutta kyllä se joskus valmistuu.
Onkin ollut aika viileetä nyt; vain +18 aamulla.

Eila kirjoitti...

Hieno ja erikoinen laukku!
Ikävä tapaus sinulla tuolla huoltoasemalla,meitä ja heitä on moneksi! Minulla oli koko viime talven työkaverina romaaninainen, mutta hänestä ei voi kuin sanoa hyvää, oli oikein mukava ja rikastuttava tuttavuus!

Tellu kirjoitti...

Kivalta kuulostaa teidän loma. Ikävä tapaus. Väkijoukossa sattuu aina olemaan noita röyhkeitä tyyppejä, mutta hengellä uhkaaminen oli kyllä järkytävää. Tässä muistui mieleen parin viikon takaa käyntini Keskisen kyläkaupassa. Olin sovituskopissa, kun kuulin oven takaa kysymyksen " meneekö vielä kauan"... täällä olis pienen lapsen äiti odottamassa" Olin toki ison vaatekasan kanssa kopissa, mutta en ollut vielä montaakaan ehtinyt sovittaa. En osannut tuossa tilanteessa toimia, mutta jälkeenpäin tuli mieleen, että olisin voinut sanoa olevani kiireinen uranainen ja tarvitsen töissäni paljon vaatteita (tosin ehkä sellaiset eivät käy keskisellä :) Huvittavinta tässä oli se, että kaupassa ei ollut mitään tungosta, kun oli aamupäivä keskellä viikkoa.

Heleena kirjoitti...

Olipas vauhtia ja vaarallisia tilanteita vähän joka puolella. Onneksi ehditte kaatuvien puiden alta pois, vai menikö ne teidän edellä. Laukustasi tuli hieno, ei ihan heti tule toista samanlaista vastaan. Omastani tuli pieni matto ja sitten joskus valmistuu sukat, varsia vielä puuttuu jokunen sentti.

Sude kirjoitti...

Minua huvitti kovasti sinun keksimäsi nimitys "isohameinen nainen". Ei voi kukaan ainakaan rotusortajaksi haukkua, kun käyttää tuota nimitystä :)
Entisenä asiakaspalvelijana olen ollut tekemisissä näitten "isohameistenkin " kanssa ja oppinut, että "haukkuva koira ei pure". Pahimpia on ne hiljaiset.
Muuten teillä olikin varmaan mahtavan mukava reissu.

Marjut kirjoitti...

Harmittava tapaus huoltoasemalla ja aika järkyttävää tuo hengenlähdön uhkaaminen. Mutta hauska oli tuo uusi nimitys: isohameinen.

Kiva laukku!

Seijasisko kirjoitti...

Kiva laukku . Mekin tehtiin pikkulomakierrksen vähän eri suunille-tosin Kuopiossa mekin yövyttiin Rauhalahdessa viikko sitten ma-ke. Aika hurjaa tuommoinen uhkailu- kaikelaisia hulluja sitä onkaan!

Pirena kirjoitti...

Kyllä sitä henkeään haukkoo vähän aikaa kun tuollaisia uhkauksia tulee. Mutta että isohameinen, hieno sana. Meidän kadulla asui joku vuosi takaperin romaanipariskunta, helluntalaispastori ja vaimonsa. Heistä ei kanssa ollut pahaa sanottavaa, toisin kuin heidän naapuristaan, jossa asui murrosikäisiä lapsia kera yksinhuoltajaäidin. Tässä oli silloin asetelma toisinpäin ja vielä nähdessämme pastori muistaa kysyä, joko katu on rauhoittunut.