torstai 3. kesäkuuta 2010

Loistavat

parvekekelit on taas käytetty hyväksi nakuttelemalla tuftausneulaa :)

Tuftausneulaa, kangasta ja tekniikkaakin välillä kysellään, että millaisia ne ovat..

Tässä on tuftausneula..vasemmalla kädellä pidetään kahvasta kiinni ja oikealla kädellä liikutellaan tuota metallista osaa ,kuvassa alaspäin oleva kapea uloke kahvan alapuolella, ylös-alas, kahvakäsi mukailee liikkeitä ja neula ottaa askeleen eteenpäin..
Neula on vähän kuin käsikäyttöinen ompelukone, jokaisella ylös-alas liikkeellä tulee yksi tikki eli lanka kulkeutuu kankaan läpi tehden lankalenkin kankaan oikealle eli valmiille puolelle..työtä tehdään siis nurjalla puolella.
Neula on kuvassa tuftauskehikon reunan päällä (reuna nyt tosin lappeellaan) ja tuossa näkyy myös kehikon listaosaa jossa on hirmuisesti piikkejä, noiden piikkien avulla saadaan pingoitettu kangas pysymään kehikossa paikoillaan.
.


ja sitten kuvassa kankaat.


'
Oikean puoloinen harmaa kangas on ihan virallista tuftauskangasta, luonnonvalkoinen ja keltainen kangas ovat vanhoja verhoja mutta nekin toimivat tuftauksessa ihan hyvin.
Kirppareita kiertämällä tekee joskus löytöjä, tuon kirkkaan kelta-oranssi raitaisen verhon, niitä oli kaksi, sain kolmella eurolla, akryyliä arvelen niiden olevan..itse kokeilen painaa kynnellä verhoon reikää ja jos langat kynnen edestä luikuvat pois ja palautuvat taas takaisin vähän rapsuttamalla niin silloin kangas yleensä käy myös tuftaukseen..vaikea selittää..tuftausneulan kärki on aika vahva ja sen täytyy päästä kankaan läpi kivuttomasti että tuftaus onnistuu.
.
Sitten itse tuftaukseen; muistatte varmaan tämän meidän makkarin maton, se kaipasi jotain lisää ja päätin tuftata siihen reunat.
Käytin tuota kirkkaan keltaista verhoa, tuftasin neljä erillistä soiroa ja liimasin ne maitoliimalla valmiiksi. Kun olivat kuivat, irrotin kankaan kehyksestä ja leikkasin soirot reiluilla saumanvaroilla toisistaan irti ja ompelin käsin soirot mattoon kiinni.
siinä sitä olikin hommaa, maitoliimahan muuttuu kumimaiseksi kuivuttuaan ja kun kahta kuminpalasta yrittää ommella toisiinsa niin homma ei olekkaan aivan helppo :o
Ompelin palat ensin nurjalta puolelta isoin pistoin ja sitten vielä päällipuolelta nukan seasta uudestaan lyhemmin pistoin ettei sauma enää erotu vanhasta matosta edes etsimällä..no kun oikein kaivaa niin kyllä uusien palojen pohjaväri ne kohdat taitaa paljastaa :D
Sitten vielä kerran maitoliimalla liimaus taustapuolelta että uudet palat sulautuvat vanhempaan täydellisesti.
(tuo maitoliima haisee ihan hirveälle, siksi liimauskin on mukavin tehdä parvekkeella, haju kun pysyy niin kauan kuin liima on märkää..ja kärpäset tykkää, niitä ilmaantuu parvekkeelle välittömästi kun liimapurkin aukaisee..eivät vaan ymmärrä ettei liimaa kannattaisi syödä :D)
.
Kuvassa näkyy maton taustapuoli ja nuo kirkkaan keltaiset uudet reunasoirot..kuvaushetkellä painui jo aurinko mailleen ja antoi melkoiset varjot kuvaan..valkoiset osat tuossa keltaisessa kankaassa ovat vielä kosteaa maitoliimaa, kuivuttuaan se muuttuu kyllä läpinäkyväksi.
.
'
Vaikka välillä tuntui ihan järjettömältä urakalta saada tätä ikinä onnistumaan olen nyt tyytyväinen lopputulokseen...vielä kun saa nämä turvonneet ja pahoin rei'itetyt sormet kuntoon niin hyvä, peukaloonkin tuli iso rakko, niin kovasti sai sitä neulaa ommellessa vedellä.
.

'
Maton kokokin kasvoi mukavasti,
uudet mitat nyt 120 cm *98 cm
Tuo reunus jotenkin kasasi maton valmiimman näköiseksi, vaikkei yhtä väriä niin paljoa ollutkaan että olis saanut kierrettyä koko maton samalla värillä, mutta silti..
kuvan värit hieman taas valehtelee, tuo reunuksen punainen on todellisuudessa selkeämmin erottuva, eri punainen kuin nuo palloissa olevat punaiset värit.

Juu'u kyllä mä tykkään ;)

1 kommentti:

Heleena kirjoitti...

Kaunis tuli matosta! Ja on totta, että reunukset jotenkin kokoaa!