keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

voi mikä kesä

Murheita on, välillä pelottaa ja sitten taas ei pelota, välillä päivätkin menee niinkuin unessa vaikka kovasti hereillähän tässä ollaan-sen näkee valmistuneista töistäkin niitä kun on tullut tehtyä vimmatusti että sais ajatuksensa pois itsestään edes hetkeksi..huhtikuun lopussa multa löytyi rinnasta kasvain ja kainalostakin kaksi jotenkin poikkeavaa rauhasta.. on kuljettu tutkimuksessa jos toisessakin ja välillä mulle jo sanottiin ettei se ainakaan syöpää ole, joten seurataan vaan tilannetta...sitte taas kuitenkin kutsuttiin jatkotutkimuksiin ja nyt on taas kaikki ihan epävarmaa..paksuneulanäyte otetaan heinäkuun alussa ja se kai sitten selvittää sen lopullisen tuloksen-mua pelottaa varsinkin se näytteen otto ihan älyttömästi :(
Huoh, yritän ajatella positiivisesti, että hyvän laatuisia muutoksia ne on-onhan ne, toivotaan niin, toivotaan..

Niitä töitä on siis tullut tehtyä koko ajan ja valmiina ovat:
Uusi hihatin edellisen epäonnistuneen, venyneen hihattimen tilalle. Virkkasin hihattimen puikkovirkkauksella ajatellen sen sopivan hyvin käytettäväksi uuden kotelomekkoni kanssa ja tykkään että siitä tuli hieno :)



Takaosa on kuvattuna punaisen paidan päällä niin "puikkokuvio näkyy paremmin.



Puikkovirkattu hihatin, lankana Schachenmayr Catania 100% puuvilla, väri ruskea, 107 g Hihansuihin virkkasin lisäksi pari krsta ketjusilmukkalenkkejä.

Mosaiikki ruukkujakin olen tehnyt muutaman.
Tässä kaksi "pitkulaista ruukkua, joissa kokeilin ekaa kertaa käyttää kahta eriväristä saumauslaastia. Ensin saumasin tummat osat, annoin töiden kuivua ja vasta sitten vaalea saumauslaasti.., kovasti piti varoa ettei vaalea saumausaine sotkeudu tummempaan, pienikin valuma olis pilannut koko jutun, oli aika hankala homma mutta näköjään ihan mahdollinen :)
Vasemmanpuoleiseen aattelin istuttaa tuon oranssin kerbedan ja oikean puoloiseen jos laittais hentoista lobeliaa, nuo purkit kun on aika korkeita, taisivat olla myyntinimeltään jotain ruusuruukkuja :)



Yksi iso ruukku piti myös väsätä..mulla näyttää olevan näiden kanssa joku kelta-oranssi kausi meneillään :)



Veljen pojalle ompelin tilkkutyönä seinävaatteen. Olikin ensimmäinen tällainen työ ja se onnistui mielestäni aika hyvin, kolmiulotteiset kuutiot taisi malli olla nimeltään.



Ja tuftattukkin on. Sain käsityöystävän tilaamaan itselleni tuftauslaitteen Ameriikasta, tai oikeasti hän sen tilaamista mulle ihan itse ehdotti kun oli laitteita jossain siellä myynnissä nähnyt :) , en sen kummemmin tiedä mistä sieltä, olisko se ollut epayn kautta vai miten, mutta laite oli niin halpa että se kannatti itsellen ostaa, vaikkei tämä tuftaus mikään pitkäikäinen harrastus olisikaan.
Veljen tyttärelle tuftasin ryijyn mutta miten lie unohdin sen kuvata..tämä kummityttömme pääsi juuri ylioppilaaksi ja annoin sen viikonloppuna hänelle lahjaksi, varmasti mieluisamman rahalahjan lisänä :)
Omalle tyttöselle sitten tuftasin tällaisen värikkään ryijyn käyttäen siinä pelkkiä puuvillalankoja. Yläosan taivaan tummemmat osat jätin leikkaamatta muutoin leikkasin kaikki auki ja ryijystä tuli mukavan pehmeän tuntuinen ja näköinen kukkiva niitty. Taustalle ompelin kankaan niin ryijyn voi helposti ravistaa tai vaikka imuroida aina pölyistä puhtaaksi.
Ryijyn koko on 41*50 cm
Ja harrasteluhan se sen kun jatkuu... :)

22 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Voi Sipi,ystävän halaus sulle! Mulla aivan tuli kyyneleet silmiin kun luin tukimuksistasi!Mä meen ensviikolla sisätautiosastoole tutkimuksiin ja kai sitten juhannusviikolla leikataan!
Sulla on valmistunut kertakaikkisen upeita töitä ja vielä niin monipuoliseti eri aloilta! Hihatin on hieno ja sopii sulle hyvin. Niin,sun vartalollehan nyt kaikki istuu niin kauniisti. Kivan nnäköisiä kaikki ruukut,mutta niin kiva keksintä tuossa yhdessä ruukussa noi lasihelmet,jotka muodostaa siihen hedelmän. Tuosta tilkkutyöstä ei ikänä uskoisi,että eka työ. Noin vain ompelit sen!! Ja tuo tuftattu ryijy on söpö. Söpölle tytölle söpö ryijy. Nähdäänköhän illalla.

Mammutti kirjoitti...

Voimia ja jaksamista, tiedän, että rankkaa on. Varmaankin yöt on vaikeita sullakin, kun ajatuksia ei "pääse pakoon". Uskotaan valoisaan tulevaisuuteen!
Ihania ja erialojen käsitöitä olet tenhyt. Varsinkin tuo bolero "iskee" minuun. Teossa itsellä nimittäin toistaiseksi epäselvä lukumäärä (varmaan yli 5) boleroita, tosin tytöille.
Aurinkoa!

MarjutJ kirjoitti...

Tsemppiä sinulle kovasti!
Paljon olet saanut aikaiseksi; varsinkin bolero on hieno. Itsekin tekisi mieli kokeilla varrasvirkkausta.

JaanaM kirjoitti...

Tsemppiä minunkin puolestani!
Ja jaksamista, olet ajatuksissani!

Amalian Aarteet kirjoitti...

Hihatin on kertkaikkisen hieno. Niin kuin nämä kaikki muutkin työt. Ei ihme että sua pelottaa, epätietoisuus on varmasti kamalaa. Toivottelen paljon voimia sulle ja positiivistä mieltä!!

Kaisa kirjoitti...

Voi!! Kyllä varmasti tutkimus pelottaa, ja kaikki muu. Voimia ja haleja!! Ihania töitä olet kuitenkin jaksanut tehdä. Koskahan minä opettelisin tuon puikkovirkkauksen.

Heleena kirjoitti...

Hihatin sopii hyvin mekkoon ja sulle. Olet jaksanut ja ehtinyt tehdä mosaiikkia moneen ruukkuun. Hyvä idea, rypäleterttu lasikivistä. Kolmiulotteisuus on jotenkin mystistä. Kukkaketo on ihana....
Siitä säteilee kesäistä lämpöä torjumaan pelkoa ja antamaan voimia!!

malli45 kirjoitti...

Hienoja töitä olet tehnyt! Tilkkuilu on vaikeaa, mutta sinä olet tehnyt käsilläsi niin monenlaista, että sekin onnistuu.
Puikkovirkattu hihatin on ihana; katsotaan miten se edellinen käyttäytyy rummussa.
Tuftailu on kivaa, mutta kovaa! Hieno työ!
Uusien töiden teko antaa muuta ajateltavaa. Olet mielessäni!

Sipi kirjoitti...

Kiitos ystävät kauniista sanoistanne :)
Tämä odottelu se on tässä kamalinta, parempi olis kun eivät ilmoittaisi tutkimuksista ennenkuin edellisenä iltana niin ei ehtisi kauaa pelätä ja jännittää..

Puikkovirkkauksella tehdyn hihattimen näin Kauhavan neuletapaamisessa jonkun(nimeä en tiedä) tehneen, ja siitä innostuin tähän omaan kokeiluunikin. Nopeaan saa valmiiksi ja ihan näyttävän näköistä jälkeähän tuolla puikkovirkkauksella tuleekin :)

Niina kirjoitti...

Voi ei. Blogilista on ollut päivityksen alla, niin pääsin nyt vasta lukemaan suosikkejani.
Epätietoisuus syö naista, ihan varmasti! Kovasti rohkeutta sinulle.
Kauniita töitä olet tehnyt, niihin in hyvä purkaa ajatuksiaan.
*voimahalaus*

Mari kirjoitti...

Toivottavasti löydökset ovat hyvälaatuisia! Voin lohduttaa ehkä vähän kertomalla, että minun äidiltäni on poistettu aikanaan ihan lyhyen ajan sisällä kaksi isoa kasvainta, kummatkin hyvälaatuisia! Toinen kasvaimista oli jopa nyrkin kokoinen, mutta ei ollut syöpää, ja näistä on jo 15-20 v aikaa, eikä sen jälkeen ole ollut äidillä mitään syöpään viittaavaakaan. Eli ei kaikki kasvaimet tarkoita automaattisesti syöpää - eikä nykyään enää syöpäkään ole automaattinen kuolemantuomio, eli vaikka sattuisikin pahalaatuista löytymään, niin on hyvin suuret mahdollisuudet, että se saadaan parannettua. Yritän tällä realistisella pohdinnalla vähän valaa sinuun tsemppiä ja uskoa, että oikeasti suurempi mahdollisuus on, että kaikki menee hyvin!

Ihana hihatin, ja sopii kauniisti mekon kanssa! :) Ja tuossa ryijyssä on mielettömän ihanat värit! :)

Sipi kirjoitti...

Niina; Kiitos sinulle halauksesta, voimia tässä epätitoisuudessa tarvitaan :)

Mari; Kiitos paljon lohduttavista sanoistasi, toivotaan että kaikki menis hienosti!
Tuota aikaa vaan on niin kovasti tuohon koepalan ottoon että tuntuu pelottavan joka päivä vaan enemmän kun sitä ajattelee..Isäni sairasti syöpää vuosikausia ja jouduin läheltä seuraamaan hänen kärsimyksiään, se kai se lisää tätä omaakin pelkoa siitä mitä edessäpäin on mahdollisesti tulossa..Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti ja että myöhemmin saan sitten nauraa kaikille näille turhille peloilleni :)

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Ymmärrän miten sinua pelottaa kun isäsi on sairastanut, mutta uskon, että kaikki pelot osoittautuvat turhiksi.

savisuti kirjoitti...

Ihania töitä täällä, olet tosi monipuolinen ja osaava tekijä!

Minulle on tehty monta kertaa niin paksuneulabiobsia kuin ohutneulakin ja se ei ole ollenkaan niin kamalaa kuin miltä se kuulostaa. Toimenpiteen aluksi pistoskohta puudutetaan ja se on ainoa piikki mikä hiukan tuntuu. Tärkeää on, että olet rentona kun lääkärit hääräävät.Toivottavasti löydökset ovat hyvänlaatuisia ja selviät tästä säikähdyksellä! Jos halutaan kaivaa hyviä asioita tästäkin niin on hyvä, että tutkitaan, sitten saadaan varmuus.

Voimia, jaksamista, jokaisella päivällä on omat murheensa ja ilonsa, yritä olla pelkäämättä ja jännittämättä etukäteen. Muistan sinua iltarukouksessa.

Sipi kirjoitti...

Tellu; Kiitos :)
Savisuti; Kiitos lohduttavista sanoistasi!
Minä kun typeryyttäni googletin tuota tutkimusta ja päädyin lukemaan siitä melkoisia juttuja, juttuja jotka olis ollut parempi jättää lukematta!
Nyt sentään lohduttaa tieto että sinulle on tehty tämmöinen tutkimus ja olet siitä ilmeisen hyvin myös selvinnyt! Jospa se ei niin hirveän kammottavan kamalaa sitten minunkaan kohdalla olisi-toivotaan niin :)

Kangaskasa kirjoitti...

Ikävä kuulla, että olet joutunut tälläiseen pyörrytykseen. Sinulla on lupa pelätä, harva taitaa voida olla miettimättä liikoja.

Minulta myös on otettu paksuneulanäyte, ja se ottokohta puudutettiin ensin. Ei sattunut juurikaan, mutta ei sitä neulaa kannata katsella kuitenkaan, ettei ala liikaa pelottaa. Hyvin se menee. Voimia näihin aikoihin!

Sipi kirjoitti...

Kangaskasa; Kiitos, peloilleenhan ei oikein voi mitään, mutta kun kuulee muidenkin käyneen vastaavaa läpi se jollakin lailla helpottaa omaa oloakin..enköpä minäkin siitä koettelemuksesta selviä :)

Pirena kirjoitti...

Minultakin on otettu paksuneulanäyte -95 vasemmasta rinnasta. Odotin tätä mikrotukeani silloin viimeisilläni keväällä, kun vasemmassa rinnassa suureni äkkiä iso patti. Arvaat, että pelotti ja sain sitten imettää poikaa kolme kuukautta. Sitten otettiin se neulanäyte, ei se muistaakseni sattunut. Lääkäri melkein huusi, että ihanaa. Se neula kun meni tarpeeksi syvälle, niin tuli kahvikupillinen mätää sieltä patista. Leikattiin sitä rintaa kuitenkin kaksi kertaa, näytteenotto ja vissiin sen paiseen poisto. Ei onneksi ollut pahempaa.
Voi kun ihastuin tuohon sun kotelomekkoosi, kauniita muita töitäkin olet saanut sentään tehtyä.
Voimia toivottelen minäkin ja toivotaan ettei mitään pahempaa.

Myrkytär kirjoitti...

Voi itku mitä uutisia :( Enpä tiedä mitä sanoa, halaus ja paljon paljon voimia. Toivotaan parasta.

vekki kirjoitti...

Sipi, mitään hätää ei tässä ole. Olen syöpäpotilas itse ja kokenut tuon saman. Tilanteeni oli kyhmy rinnassa, imusolmukkeissa kaksi. Ja tässä sitä porskutellaan reippain mielin. Pääasia ettei anna mielipahalle valtaa. Entisen mainoksen sanoilla: älä hätäile, kyllä sä siitä selviät!!

Sipi kirjoitti...

Voi Kiitos taas kovasti kommenteistanne!
Minulla on se tilanne että tuota kasvainta on arvuuteltu vaikka miksi, kertaalleen jo olin koepalanotossakin mutta se keskeytettiin kun ei sopivaa puuduteainetta löytynytkään..minä kun olen allerginen lähes kaikelle..niinpä päätettiin taas vain kuvailla lisää ja arvuutella..lopulta joku rintasyöpätiimi päätti kuvia katsellessaan että se koepalan otto on nyt kuitenkin tarpeen...tällainen pompottelu syö ihmistä melkoisesti ja lisää pelkoja entisestään, mutta minä yritän olla hätäilemättä ja kyllä minä siitä selviän :)

Tellu-Tellervo kirjoitti...

Tulin kurkaamaan tuota sun hihatinta, kun olen aloittanut omaani. Huomasin, että olet tehnyt sen toisin päin kun oma aloitukseni (=hihan leveydellä on 90 silmukkaa, lanka on Kotiväen paksuista).
Minulla on vain 15 nron puikko ja juuri nyt piti aloittaa, kun kaikki kaupat ovat kiinni ;-)